keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Linnalesken elämää.... part 1. 


Saramäen vankila, Turku
Nyt tulee kuluneeksi vajaa 2 kk siitä kun mies lähti saramäkeen. Veimme miehen portille.. voi sitä tunnetta kun se lähti kävelemään poispäin. Mun maailma romahti, vaikka olin siihen valmistautunut jo yli vuoden verran. Mies soittaa sieltä  joka toinen päivä, kirjeen lähettää kerran viikossa. Minä kirjoitan joka päivä, koska pidän kirjoittamisesta ja se on kuitenkin jonkinlaista terapiaa minulle asioiden läpikäymisessä ja tähän ajatukseen tottumisessa. Mies ei koskaan ole ollut mulle paha, eikä tuomiossa ole kysymys väkivaltarikoksesta tai mistään taposta. Mies paransi jo hyvin tapojansa kun tutustuttiin. Hulivili, kavereitten mukana ja hullutettavissa. Huumeet oli arkipäivää, ei mikään tuntunut miltään. Minä, täysin normaali, töissäkäyvä hoitaja, kahden lapsen äiti, sattumusten summana saavuin miehen elämään viinan ja ilon höyryisenä iltana kaverini kanssa. Siitä se sitten alkoi. Monet kerrat olen miettinyt onko kaikki sen arvoista, mutta silti olen tullut siihen tulokseen aina että on. Mieheni on hyvä ja kiltti mies. Hän on ollut hyvä isä lapsille jotka eivät ole saaneet oman isänsä kanssa viettää aikaa juuri yhtään. Vanhempani eivät tiedä eivätkä saakkaan tietää tästä.


Ensimmäinen viikko ja ensimmäinen tapaaminen

Päässäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia. En ollut vielä käsittänyt asiaa että mies on sielä kiven sisällä. Tiesin kun seurustelu alkoi, että mies joutuu istumaan. Se ei kuitenkaan silloin haitannu, ajattelin että kyllä se siitä menee. muutettiin yhteen ja aika meni kuin siivillä. Sitten tuli tää lähtöpäivä. Mies vietiin portille ja sinne se lähti. Soitti tulopuhelun (sen saa joka vanki soittaa kun vankilaan menee) sen jälkeen odotinkin soittoa pari päivää, mies pääsi pian toiselle osastolle. Menin heti ekana viikonloppuna kattomaan miestä. Menin kavereiden kyydillä, etten ihan täysin sekoaisi kun en tiennyt yhtään mitä odottaa. Portilla painetaan nappia, sitten vartija vastaa. Sanotaan ketä on tullut katsomaan ja oma nimi. Sitten ajetaan porteista oikealle puolelle pihaa. Tupakkaa saa polttaa vain siinä portin vieressä olevalla paikalla. Jos ovia ei ole vielä aukaistu, odotetaan että vartijat huutavat kovaäänisist että "tapaajat pääovelle". Sitten mennään yhden tavattavan tapaajat kerrallaan sisälle. Lehdet (max. 3kpl), leffat (max. 20kpl), vaatteet (ei hupullisia vaatteita/ takeissa ei saa olla vuorta), kirjeet ja kortit jätetään siihen aulaan vartijoille ja todistetaan henkilöllisyys. Elektroniikasta menee vangilta 6e tarkistusmaksu. Lisäksi esim. Pleikkariin tulee sellainen kunnon kokonen vankilan logo. Pleikkari 3 ei saa viedä, koska siinä on internet-yhteys mahdollisuus. Lisäksi jos vartija epäilee ettet ole selvinpäin, voi se puhalluttaa sut. Tapaamiseen on nollatoleranssi. Sitten mennään laittamaan ulkovaatteet, kännykät ja rahapussit lukolliseen kaappiin. avaimen saa ottaa mukaansa. Sen jälkeen ovelle ja siitä metallinpaljastimen läpi jokainen vuorotellen. Rintaliivit on sellaiset mitkä helposti piippaa. Minäkin pidän joka kerta samoja, piippaamattomia rintaliivejä kun sielä käyn. Sitten mennään pieneen huoneeseen odottamaan että tapaaminen alkaa. Tapaamisessa pitää muuten olla hyvissä ajoin, vartijat eivät päästä myöhässä olijoita portista. eli siis kannattaa olla paikalla jo ainakin 20 min ennen tapaamista. Itse olen aina ollut hyvissä ajoin. Sen jälkeen kun sielä on sitten se vartti oltu kaikki tapaajat samassa pienessä hikisessä huoneessa meidät ohjataan käytävälle. Sitä pitkin mennään vähän matkaa ja pysähdytään. Vartija huutelee nimiä ja sitten pääsee katsomaan sitä omaa ihanaa kultaa sielä PLEKSIN toisella puolella. Puhelimesta ei aina kuulu kunnolla minkä välityksellä puhutaan. Tapaaminen kestää 40 minuuttia, voi kestää pitempäänkin, riippuu vartijoista. Kyllä tuo silti helpottaa paljon kun edes näkee toisen. Saamme perhetapaamisetkin, niihin ei ole mitään estettä. Niitä onkin haettu jo. Siitä ei ole tietoa kauanko niissä kuluu että saa tietää koska se on jne. 

Vangeilla on rahamäärä mitä he voivat kuukaudessa käyttää kanttiini-ostoksiin. Saramäessä se on 140e eikä puhelinkortteja lasketa siihen. Vangit saavat ostaa ruokaa ja tupakkaa kanttiinista. Päivät vaihtelee eri osastoilla. kanttiinipäiviä on yksi viikossa. 

Jatkan taas...

Pärjätkääs siskot!!!!


.....Linnaleski.....
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti